26.10.2011

"25 minutes..."

Tuska Open Air @ Suvilahti, Helsinki 22. - 24.7.2011
Tuskaseikkailu alkoi lievästi epämääräisesti, kun matka Ylöjärveltä Helsinkiin tapahtui mystisesti Turun kautta. Tyylillemme uskollisina, minä ja keikkaseurana toiminut Assi, myöhästyimme kolmesta junasta, joten suunnitelmat menivät hitusen pieleen. Alkuperäinen tarkoitus oli heittää ensin kamat Espooseen serkkuni kämpälle, mutta aikataulun mentyä päin fasaanien valloittamaa metsää, päädyimme oikeastaan melko suoraan metroon, joka kuljetti meidät festarialueelle.
Itselleni tuo oli ensimmäinen kerta Tuskassa, enkä oikeastaan koe menettäneeni mitään. Fiiliksen puolesta Tuska ei oo mitenkään ihmeellinen ja Suvilahti oli asvalttihelvetti. Ei näin. Joka tapauksessa, bändien ja musiikinhan takia niskaverryttelyturnajaisiin lähdettiinkin.

Perjantaina kiinnostavia bändejä oli tasan yksi ja saavuimme paikalle vasta, kun Arch Enemy oli jo aloittanut. Oli äärimmäisen hauskaa, kun liekehdin ja kuolailin astetta rankemmin Angela Gossow'n takia. Vaikka AE ei kuulukaan omalle soittolistalle, paria biisiä lukuunottamatta, niin kunnioitus Angelaa kohtaan on aivan järjetön.
Loput päivästä menikin vaan hengaillessa ympäri festarialuetta ja promoillessa EMP:tä.
Jossain välissä löysimme tiemme myös Espoon metsiin, jossa majoituksemme sijaitsi. Tuntematon paikka, kipeät jalat ja tavarakasa.

Lauantaina taas katsomisen arvoisia esiintyjiä olikin jo huomattavasti enemmän, eikä järjettömältä fanityttöilyltä ja euforialta voinut välttyä. Tällä kertaa olimme ajoissa paikalla ja hiivimme ensimmäisenä katsomaan MyGrainia, jonka livemeininki vakuutti jo Nummessa. Hyvinhän se toimi tälläkin kertaa, erittäin jees fiiliksennostatusbändi. Lämmitti menoon oikein mukavasti.
Päälavan edustalla hivuttauduimme suoraan MyGrainin jälkeen, sillä sen oli valtaamassa Epica! Simone Simons ja Epican eeppinen meininki löysi tiensä nuoren metallistin soittolistalle ja sydämeen vuonna 2007 ja siitä lähtien odotus oli valtava. Sanonnan mukaan hyvää kannattaa odottaa, ja tätä hyvää todellakin kannatti! Käsittämättömän upeaa, lavaenergia ja setien hassuilu, Simone kokonaisuudessaan. Kylmät väreet iskivät, kun Quietus lähti. Ensimmäinen kuulemani Epica-biisi, joten voitte vaan kuvitella sen tunteen, varsinkin, kun kyseessä on edelleen yksi lempparibiiseistä. Omnomnom. Simonen ääni on jotain aivan käsittämättömän upeaa, varsinkin livenä. Etenkin matalat äänet (mm. Martyr of the free word) saavat kylmät väreet aikaan. Voi hyvä luoja. Typerä fanityttöhihkuminen oli todellisuutta ja euforian tunne sanoinkuvaamaton.

Tarotin keikka meni lähinnä fiilistellessä ja fanityttötäristessä edellistä. Kuopion sedät toki vetävät mainiosti, mutta eivät niinkään elämää suuremmin. Ihan kivoja biisejä joo, ja Marco on aina yhtä hauska ja ihana, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Surullista myöntää, mutta Tarot -keikkojen parasta antia ovat hölmöt välispiikit ja muut länkytykset.

 Epämääräisen hortoilun jälkeen vuorossa oli Wintersun, jota tuli kuunneltua joskus kauan sitten. Tyylinsä puolesta ei ehkä ominta makuani, mutta kyllä se vieläkin toimi. Sleeping Stars oli jotain käsittämättömän eeppistä. Tuo keikka tuli katsottua kauempaa ja sen jälkeen suoraan jonottamaan Epican meet & greetiin.

Meet & Greetin takia Blind Guardian jäi näkemättä, mikä sinänsä harmittaa hitusen. Onneksi sentään kuuli.
Fanityttötärinä oli kyllä jotain käsittämätöntä ja olin ylpeä itsestäni, että sain länkytettyä edes jotain Simonelle. Bändin sedät taas heittivät läppää sotamaaleista, jotka sattuivat kuulumaan päivän festariasuun ihan vain huvin vuoksi.

Koska mitäpä muuta festareilla tekisi kuin seuraisi keikkoja, suuntasimme katsomaan Ghostia, josta kumpikaan ei tiennyt yhtään mitään. Hämmennys oli suuri, kun lavalla pomppikin paavin kaapuun sonnustautunut naamiosetä. Sairaintahan oli se, että musiikillisesti Ghost toimi mainiosti, puvustus vain häiritsi liikaa.

Illan pääesiintyjää, Devin Townsendia, halusin mennä katsomaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Jos joku saa kirjoitettua levyllisen biisejä kahvikupin ryöstämisestä, niin voiko se olla huonoa? Kannatti kyllä jäädä katsomaan. Äärimmäisen hauska meininki lavalla ja biisitkin ihan kivoja, vaikka eivät mieleen erityisesti jääneetkään.

Sunnuntain soittojärjestys lähinnä itketti. Tosin mahtavat artistit eivät. Olimme paikalla taas ajoissa, sillä fanityttöily ja turha eturivissä venailu nyt on vaan niin kivaa. Parkkeerasimme itsemme siis EMP -lavan eteen heti alkuun ja siinä pysyttiinkin sitten paria pientä jaloittelua lukuunottamatta.
Norjalainen Kverlertak, joka on saanut älytöntä ylistystä osakseen, lämmitti lavan hyvin onnistuneesti. Meininki oli aivan mieletön, laulaja kiipeili ties missä ja uhmasi järjestystä crowd surfaamalla. Pelottava kokemus, kun herra loikkasi alas lavalta ja juoksi suoraan kohti. Vaikka bändiin en olekaan tutustunut yhtään sen paremmin, veikkaan, että näitä tulee käytyä katsomassa, jos samoille festareille sovitaan.

Kverlertakin jälkeen oli tehokasta taiteiluaikaa ja kaupasta anastetuilla jäätelölaatikoilla, tusseilla sekä kasvomaaleilla syntyi kolme lähes eeppistä kylttiä. Herättivät muuten semisti huomiota.
Edellisenä iltana Aliaksen jännäversiosta löydetty sanonta "Onnellisella miehellä ei ole paitaa" kääntyi englanniksi ja sai jenkkiläisen yrmyn nauramaan. Agnostic Front oli hauskaa moshmoshpitpitpit -musaa.

Mahdollisesti eniten kommentteja kerännyt kyltti löysi tiensä Amorphiksen yleisön sekaan ja sieltä screenille. Kuten jo Nummipostauksessa taisin mainita, Amorphis on festarihuora, käyvät joka paikassa ja saavat siitä vielä maksunkin. Kyllähän se keikka sivusta katsottuna oli aika jees, mutta tulevan fiilistely alkoi käydä jo liiaksi pienelle fanityttöpariskunnalle.


Voi hyvä luoja. Kesän paras keikka, ehdottomasti! Turisas veti aivan mielettömän setin. Oikeastaan Turisaksen ansiosta oon alkanut kuuntelemaan yhä enemmän näitä folkahtavia bändejä, mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Kannatti ehdottomasti odottaa koko kuuma kesäpäivä ja taiteilla taas kummallisuuksia, sillä niistä voi toisinaan olla jopa hyötyä. Otsikkoon viitaten, Mathias ilmoitti, että biisit hupenevat liian nopeasti suhteessa soittoaikaan, joten mukaan mahtuisi vielä yksi täytebiisi. Nooh, Hunting Pirates ei kuulunut kesäsettiin, mutta me ihan välttämättä tahdottiin kyseinen biisi kuulla ja siitä taiteiltiin jopa kyltti merirosvolaivoineen. Tarpeeksi meteliä ja pienen pohdinnan jälkeen alkoi kuulua Hunting Piratesin ensisävelet. Kommenttina vielä lavalta: "Tää on omistettu näille kahdelle tytölle eturivissä." Joo, ei mulla muuta. Ette usko sitä liekehdinnän, fanitytötyksen ja rakkauden määrää tuon biisin, ja loppukeikankin, aikana. Ei sitten mitään järkeä. Eikä meinaa muuten rapsaamisestakaan tulla yhtään mitään, kun tuota liekehtii edelleen. :D

Oli semisti perseestä, että Amon Amarth, joka on ehtinyt kivuta oman bändilistan top 10 -osastolle lyhyessä ajassa, soitti heti Turisaksen jälkeen. Liekehdintä oli liiallista, että olisi voinut keskittyä MonMarthiin täysillä. Tosin eipä tuo keikka oikeastaan ollut kummoinen, Englannin vedot olivat parempia. Hauskaahan oli se, että MonMarthin takia taisin oikeastaan päätyä koko festareille, hupsista. Mutta aaaaaah, setissä oli parsabiisejä tyyliin Guardians of Asgaard, The Pursuit of Vikings, Twilight of The Thunder God, Destroyer of the Universe ja parhaana kaikista oma ehdoton lemppari Asator. Tykkään mm. viikinkilyriikoista.
Ei kuitenkaan huono päätös noille festareille. Nyt pitää vaan odottaa, että MonMarth keksii keikata jossain riittävän lähellä.


Kesän viimeinen festari, mutta ei suinkaan viimeinen keikka. On muuten aivan mielettömän hauskaa elää festarit ja muut kesän keikat uudelleen näin syksyllä, kun on kylmää ja märkää.

16.10.2011

Nummirock 23.-25.6.2011 pt. 3

Vesisade palasi festarikansan riesaksi lauantaina, mutta eipä se oikeastaan ikinä haittaa. Kylmyys oli pahempi, kuin vesisade. Aamu meni sateeseen kettuuntuessa, mutta kun tuli aika hiipiä festarialueelle, sateesta ei ollut tietoakaan. Ja hyvä näin.

Kouvolalainen UniQarma, joka soittelee melodeathia, oli ihan jees päivän ekaksi keikaksi. Jännittävä fiilis, kun kyseiseen genreen lyödään mukaan tosi popahtava naisääni. Toimi kuitenkin. Ja totuushan oli se, että keikka piti mennä katsomaan, koska kyseessä oli kaverin kavereiden bändi.

UniQarma (102)

UniQarma (9)

Yksi omalla kohdalla odotetuimmista bändeistä oli Eläkeläiset, jolla taas ei ole mitään tekemistä metallin kanssa. Tai on, jännittävät suomihumppalyriikat metallibiiseihin. No jaa, jostain syystä Eläkeläiset toimii ihan järjettömän hyvin metallifestareilla. Porukka on aivan liekeissä ja humppamato etenee koko keikan ajan. Aivan mahtavaa! Ja bändihän EI soita selvänä, jokaisella on pullo tai kaksi pöydällä ja kiippareita hajoilee. Loistavuutta siis ja helvetin hauskaa!

Eläkeläiset (11)

Eläkeläiset (81)

Eläkeläiset (178)

Teräsbetoni! Mun ei varmaankaan tarvitse sanoa mitään tähän? Täytyy, koska kukaan ei muuten usko, että diggaan bändistä oikeesti ihan älyttömästi! Sitä ei vaan saa ottaa liian vakavasti, mutta ei täytenä läppänäkään. Pitää löytää se kuuluisa kultainen keskitie ja sit kolahtaa.
Setin aloitusbiisinä ollut Myrskyntuoja oli ennebiisi, sillä aika nopeasti keikan alettua vettä alkoi tulla kohtuu paljon. Osa keikasta meni ohi, kun hiivin kuvaamisen jälkeen seuraamaan Eläkeläisten haastattelua, mutta karkasin sieltä melko vikkelään takaisin Teräsbetonin pariin. Ja loppukeikka menikin aivan liekeissä eikä vesisade haitannut ollenkaan!

Teräsbetoni (74)

Teräsbetoni (52)

Teräsbetoni (186)

Eluveitie oli älyttömän siisti! Levyllä kuuluu ties mitä soittimia ja ne samat, erikoiset, soittimet näkyvät myös lavalla. Erittäin suuresti arvostettava piirre bändissä. Kun oma biisitietous on luokkaa Inis Mona ja Thousandfold, niin yritä nyt sitten saada jotain keikasta irti. Mutta kaiken kaikkiaan hieno keikka, folkkia parhaimmillaan ja aidoimmillaan.

Eluveitie (69)

Eluveitie (110)
Ainoa yhteiskuva koko festareilta. Chrigel Glanzmann, Eluveitie
U.D.O oli myöskin hyvin uusi tuttavuus, vaikka laulajansa alunperin Acceptissa olikin. Ääni on melko jännittävä, joten sille ei ihan heti lämpiä, mutta kyllähän sen nyt katsoi, legenda kun oli kyseessä.

U.D.O (132)

U.D.O (304)

Koko festarin pääesiintyjä, Turisas, oli kaiken odotuksen arvoinen. Aiemmin päivällä kävi ilmi, että Turisaksen kaikki kamat eivät olleet päätyneet samaan aikaan lentokentälle, mutta lopulta kaikki saatiin ajoissa kasaan ja Nummijärvelle.
Kuvaamisen jälkeen siirryin melko taka-alalle fiilistelemään keikkaa, mikä oli sinänsä ihan hauskaa vaihtelua ainaiselle eturivissä hyppimiselle. Tokihan fiilis jäi hitusen laimeammaksi, mutta silti Turisas päätti Nummirockin mitä parhaiten!

Turisas (47)

Turisas (165)

Turisas (36)

Turisas (305)

Turisas (328)

Paras mahdollinen tapa viettää juhannusta, ehdottomasti! Fiiliksen puolesta ehkäpä Suomen paras kesäfestari, se yhteenkuuluvuuden tunne on mieletön.
Ja kyllä, allekirjoittaneen bongaa mitä luultavammin ensi vuonnakin Nummesta.

13.10.2011

Nummirock 23. - 25.6.2011 pt. 2

Nummiperjantai oli onneksi jo huomattavasti aurinkoisempi ja bändikattauksessa oli omiakin lemppareita. Aamu menikin iloisesti randomihmisten kanssa hengaillessa.

Vaikka olinkin jo edellisen Nummen jälkeen päättänyt, että sinne lähdetään myös tänä vuonna, viimeinen naula arkkuun tuli silloin, kun ruotsalainen Amaranthe lisättiin ohjelmaan. Suosittelen tutustumista ERITTÄIN lämpimästi. Ruotsalaiset bändit tulee omassa arvojärjestyksessä hyvänä kakkosena (6-1!). Olin nähnyt Amaranthen kerran aiemminkin, joten tiesin mitä odottaa. Pakko tosin myöntää, että odotukset ylittyivät ja livemeininki oli aivan mieletön! Kuvailujen jälkeen onnistuin vielä ninjailemaan itseni eturiviin, mikä oli oikein jees. Keikalla kuultiin kommentointia Suomen jääkiekon maailmanmestaruusvoitosta, Jake oli sitä mieltä, että se oli ansaittu, Ruotsi oli paska.
Keikan jälkeen hiippailimme bäkkärille, koska seuran tarkoituksena oli haastatella bändiä. Päädyimme toisin sanoen juomaan olutta. Sain kuulla armotonta kettuilua siitä, etten tajua ruotsia pahemmin. Mun kuulemma pitäisi, koska suurin osa suomalaisista osaa.

 Amaranthe (149)

Amaranthe (167)

Amaranthe (76)

Amaranthe (252)

Turmion Kätilöt, jotka olisin tahtonut nähdä ihan mielenkiinnosta, joutuivat sairastapauksen vuoksi perumaan keikkansa ja heitä paikkasikin sitten edellisenä iltana lauteilla heilunut Ajattara. Jätin väliin ja häröilin ympäriinsä kiusaamassa ihmisiä kameran kanssa.

Sami Lopakan luotsaama, venäjänkielistä doom-metallia soittava, Kypck oli must-see -listalla jostain syystä. Vuonna keppi ja kivi näin herrojen keikasta pari biisiä, kun soittivat Sauna Open Airissa. Jotenkin se vain jäi mieleen positiivisena kokemuksena. Ja saman fiiliksen sai aikaan myös tämä keikka, vaikka en todellakaan kuuntele doom-metallia. Livemeno toimi kuitenkin kivasti ja sain festareiden onnistuneimmat kuvat, vaikka Nummen päälava onkin kamala kuvaajan kannalta. Hämmentävintä on se, että lavalla näkyi 1-kielinen basso. Mitäh?! Jokaisen basistin unelma.

Kypck (15)

Kypck (187)

Seurue halusi katsomaan Northeria, joten sinne suuntasin myös minä. En kuitenkaan olisi menettänyt yhtään mitään, vaikka olisin jättänyt menemättä. Vain pari biisiä satunnaisesti kuulleena mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista ennakkokäsistystä ko. bändistä. Keikka jätti suunnattoman kylmäksi. Katsoinkohan viiden biisin verran ja sitten hiivin leirintään nukkumaan ja odottamaan illan pääesiintyjää.

 Norther (31)

 Amorphis on loistava, siitä ei pääse yli saatika ympäri, mutta... Bändistä voisi käyttää termiä festarihuora, sillä joka kesä nimi keikkuu älyttömän monen festarin esiintyjälistalla. Jostain syystä se on kuitenkin AINA mentävä katsomaan, kun osuu samalle festarille, missä itse keikkuu. Ristiriitoja kenties? Joka tapauksessa Amorphis on festaribändinä aivan Suomen kärkikastia, joten eipä tuo nyt niin haittaakaan. Välillä on kausia, kun itse tulee kuunneltua paljonkin tuota Kalevala-jatsia, mutta välillä ei toimi ollenkaan. Huonona ihmisenä oon perehtynyt lähinnä kolmeen viimeiseen levyyn ja surullista on se, että ne kuulostavat aika samalta kaikki. Livenä tosin toimii aivan mainiosti. Tomi Joutsenen karisma on jotain aivan käsittämätöntä, herraa kunnioittaa väkisinkin. Tällä kertaa keikka meni lähinnä kauempaa fiilistellessä, itselle kun ei ole pakko-päästä-eturiviin -bändi. Ei huono lopetus perjantaille.

Amorphis (91)

Amorphis (74)

11.10.2011

Nummirock 23.-25.6.2011 pt. 1

Ookei, Nummi tulee kolmessa osassa, sillä kuvia on ihan JÄRJETTÖMÄSTI. Olin onnekas ja onnistuin saamaan Photo passin festareille, silloisen poikaystäväni kautta. Kelpasi paremmin kuin hyvin.
Navigoituminen Nummijärvelle on aina yhtä jännittävää, ja tänä vuonna osa matkasta taitetiin bussilla, osa autolla. Leiriytyminen sujui mainiosti, kouvolalaisten keskelle. Mikäs siinä sitten.

Vesisade varjosti ja kasteli ekaa festaripäivää, mutta eipä se hirveämmin haitannut, sillä oli kuitenkin kohtuullisen lämmintä. Mikään torstain bändeistä ei omaa musamakua sivunnut, mutta kyllähän ne kaikki piti käydä kuvaamassa. Photopitissä on aina hauskaa, tosin se vaati tottumista.
Ensimmäisenä lauteille nousi MyGrain, joka yllätti positiivisesti energisyydellään eikä biiseissäkään mitään vikaa ollut. Oma pää rankkaisi MyGrainin melodiseksi death metalliksi. Eli toimi ihan kivasti.

MyGrain (222)


MyGrain (173)


MyGrain (83)


MyGrain (66)


 Deathchain ei iskenyt sitten yhtään. Tylsää ja tasapaksua örinää, mikä ei oikein toimi. Henkilökohtasesti mulla ei oo mitään örinää vastaan, mutta tosi harvat örinäbändit iskee. Olihan tuo ihan kiva joo, mutta laulajan mikkiständi oli ehkä coolein asia koko keikassa. Kolmen ekan, kuvatun, biisin jälkeen hiivin takaisin leirintäalueelle juomaan kossua.

 Deathchain (201)

Deathchain (132)

Deathchain (16)

Ajattara oli oikeastaan ainoa torstain bändeistä, jotka välttämättä halusin nähdä. Nuorempana tuli joskus kuunneltua ja siksi live kiinnosti. Fiilistelinkin ja nostalgioin keikan alusta loppuun, tosin yleisömassan takana. Tosin ekat kolme biisiä tuli kuvattua. Bändi tuli lavalle, laulajasetä tulee aivan lavan reunalle ja heittää mukillisen verta yleisöön, kiva. Selvisin veritahroitta, onneksi. Näyttävä bändi, muuta ei voi sanoa, ja kyllähän tuo livekin toimi oikein kivasti. Jos joskus eksytään taas samoille festareille eikä mikään muu osu päälle, niin Ajattaraa ajattelin suunnata katsomaan.

Ajattara (115)

Ajattara (104)

Loppuyö meni iloisesti pyöriessä ympäri leirintäaluetta ja pullo kädessä. Aamulla olikin sitten se fiilis, etten edes muistanut puhuneeni jonkun ihmisen kanssa. No jaa, huono viinapää on iloinen asia. Ja btw, en vieläkään ymmärrä, miksi ihmiset vetävät jäätävät perseet keikoilla tai festareilla, koska silloin ei saa mitään irti. Tästä johtuen itse harrastan keikan jälkeistä alkoholin nauttimista.

Nummirockin eka päivä käsitelty, hermo paloi kuvien metsästyksen kanssa ja näistä bändeistä niitä oli kohtuullisen vähän, oujee. Kuvaamisen puolesta keikat meni puhtaasti harjoitellessa eikä laatu siten ole paras mahdollinen. Ja omat vahvuudet kuvaamisen suhteen tulee parhaiten esiin ehkä kunnollisessa päivänvalossa kuvatessa. Nooh, harjoitushan tunnetusti tekee mestarin.

9.10.2011

Broken (chicken) Wings

Takaisin keikkarapsojen pariin...
Leverage @ Red Neck, Jyväskylä 18.6.2011
Jos tuntee yhtään kyseistä bändiä, niin tietää, että keikka-aktiivisuus on lähes olematon. Tänä vuonna jopa yksi keikka, ja sitäkin edeltävästä oli vuosi aikaa. En loppujen lopuksi joutunut miettimään kauaa, että lähdenkö keikalle. Seura oli varmistunut, samoin majoitus. Sitten vaan kohti jyväshyvälää, työ-yön jälkeen.
Kyllä huomasi, että bändi oikeasti nautti olostaan lavalla, sen näki ja kuuli. Se tunnelma välittyi ihan loistavasti yleisöön, että se tarttui. Mahtavuutta, sanalla sanoen.

On äärimmäisen surullista, että keikkoja on noinkin harvoin, sillä Leveragen livekunto on aivan mahtava.
Annetaan kuvien kertoa. (Lue: en muista tarkemmin, koska olin yliväsynyt töiden takia.)